Kate

Kate's three daughters grew up in Florida in the USA, and like most of us do when we have children, she and her husband Andy had hopes and dreams for their futures. I wanted them to be strong. I wanted them to be confident. I wanted them to know that they could do anything that they wanted to do. All three of them just really knew what they wanted out of life, and I was glad that they got that.

She had made the dean's list for that semester and wanted to celebrate with her boyfriend Connor. They met in high school. They were both involved in the theater and loved the theater. And they were going to have a picnic. Connor just wasn't as excited about it as Ann had hoped he would be. So they started arguing. They were both 19.

Se oli yksi niistä asioista, joissa he eivät voinut pysyä loppumaan. He lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta lopulta.

Se oli marraskuuta 28. Isäni Andy ja minä olimme tuolla koulussa. Hän tekee ornamentteja, vihreitä, ja minä tekevät sääntöjä. Me olemme koko ajan menneet melko pysyvällä. Olemme rauhoittaneet, kun puhelin tuli. Kun avasimme puhelin, se oli liian koulujen puolustusjärjestö. Se oli nainen, joka tunnistettiin itseänsä syrjintänä. He kysyivät, olimmeko Annen vanhemmat.

Ja me sanoimme, että olemme, ja he kysyivät, voisivatko he tulla sisään. Ja tietenkin me jätimme heidät sisään. Ja sitten se oli huolimattomuus, joka kertoi meille, että Ann oli tullut. Ja minä en pystynyt käsittelemään sitä. Se ei tullut mukaan minulle. Hän työskenteli lapsen butiikassa. Ja minun ensimmäinen ajatukseni oli, että kuka voisi rauhoittaa lapsen butiikassa. Mutta sitten tunnin, että se oli päivä ja butiikki oli lopettunut päivässä.

Sitten sanoin, että oliko Conor hänen kanssaan, koska tiedän, että hän taitaisi olla hänen kanssaan. Ja puheenjohtaja oli se, joka sanoi, että Conor tappoi Anne. Ennustin, että en pystynyt todella prosessimaan sitä. Ajattelin, että missä hän olisi saanut rannan.

Conor oli saanut isänsä sotkaan, jotta hän voisi tappaa itseään. He eivät tienneet, miten mennä. Anne sanoi hänelle, että jos sinä et elä, minä en halua elää.

He pointed the gun at her and said, is this what you want? She actually said, no, I don't. But Connor said that he was just so exhausted from arguing and he just wanted to be over. So he pulled the trigger and shot her in the face at close range with a shotgun.

He thought she had died right there. So he actually drove to the police department and turned himself in. And when they got to the house, Ann was still alive. They brought her to Tallahassee Memorial Hospital and she lived for five days.

Hän oli rakastunut koko viikon. Olen todella kiitollinen näistä viisi päivistä. Olen todella kiitollinen, että olin siellä hänen kanssaan, kun hän lähti pois. Tämä on haastavaa. Oletko kirjoittanut tämän kirjan Annelle tänään? Haluaisitko kertoa sen meille? Sitten voit kertoa hieman lisää siitä, mitä tapahtui seuraavaksi.

Sure. Dear Anne, another birthday has come and gone. I can never add another year. For me, you will always be 19 years old. And at 19, so much more sure of yourself and what you wanted to be than I was at that age. You knew that you wanted to rescue animals, especially your beloved hawks.

You had the same fierce dark eyes as those birds of prey, and the same determination. I hardly recognized the woman lying on the hospital gurney, covered in bandages. It wasn't until I saw a freckle on your finger that I knew it was my precious baby lying there, mortally wounded. How was I to process it all?

Kysyin itseäni, mitä Ann haluaisi meille. Ja vastaus tuli, että rauha. Miten voin löytää rauhaa tällaisessa väärässä tilanteessa? Miten voin mennä eteenpäin, eikä pysyä rauhassa, kun menen vanhemmaksi? Olin kokeillut, että rauha voisi tulla vain rukouksesta.

Kyllä, pysyvän Connoraa, joka poistoi rauhan sinuun ja poistoi rauhan. Minun sisälläni tunsin, etten halunnut jättää sinut tuohon välineeseen. Että en pystynyt ja en pystynyt muistamaan sinut vain murheviktimiksi. Sinä olit niin paljon enemmän kuin se.

Mutta jos olisin voinut katsoa Connoraa vain murhaan, niin se olisi sellaista, jota olisit käyttänyt. Murhaan tyyppiä. Olet ollut niin paljon enemmän kuin sitä, miten itsellesi on kuullut. Ja minun piti uudistaa sinua siitä. Monet ihmiset kutsuvat sitä, mitä teimme, radikaalisen pysyvän. Mutta se oli se, mitä tarvitsimme tehdä, jotta saavuttaisimme itsemme.

Toivottavuus antoi meidät liittyä eteenpäin ja pysyä. Olemmeko me jatkanut tunteesta? Tietysti me olemme. Mutta me emme ole rikolleet tunteemme. Mitään ei voinut rakentaa elämääsi ja tuoda sinut takaisin meille. Mutta me pystyimme kertomaan Connoraan, miten hänen tehtävät vaikuttivat meille, ja osallistumaan tekemään hänelle tärkeästä sanasta.

pysyvän koko elämänsä takapuolella, ei olisi voinut tehdä sinun elämääsi. Kerroin Connorelle, että hän pitäisi tehdä hyvät tekemykset nyt kaksi ihmisestä. Sinun rauhasi pitäisi olla nuori nainen, jolla on oma eläinvastaisuus. Paikka, jossa rauhoituneet eläimet voisivat olla pysyviä, kestävät ja valmistuneet. Mutta sinun rauhasi on muuttunut.

We talk about you. We talk about how forgiveness healed us. How restorative justice gave us a voice in the legal system that we would not have had. Now your legacy is bringing healing and peace to broken people and setting them free. Love and peace, mom.

Kaikki, mikä tapahtui elämässämme, liittyi meihin paikkaan, jossa pystyimme pahoittamaan sitä hetkeä. Olin nähnyt televisiokuvan, jossa psykologi puhui isästä, jonka isä oli murhattu. Isä ei voinut mennä eteenpäin tapahtumasta, ja hän puhui joka päivä.

Ja psykologi kysyi hänestä, että onko tämä niin, että isäsi haluaisi, että hän muistaa hänet. Ja jostain syystä se tunti minulle. Ja se oli osa sitä, mitä ajattelin, kun Ann oli hospitalissa. Tiedin alussa, että hän muistaisi hänen itseänsä. Ja vain hänet muistaa hänet ainoastaan, kun hän on murheviktimä.